Tänään olemme kiertäneet hiljaista ja harmaata kaupunkia kävellen, ja olemme kaikki tunteneet olomme jotenkin raihnaisiksi. Ehkä se on tilapäistä koti-ikävää, ja menee varmasti ohi.Kaikesta huolimatta luulemme löytäneemme Toijalan vanhimman rakennuksen vihdoin! Satuimme nimittäin eksymään ihmeelliseen muinaiseen saarekkeeseen keskellä kaupunkia. Siellä oli kivinen sakasti ja pienin näkemämme hautausmaa. Tämä alue oli jotenkin armollisesti säilytetty, siinä kaiken uuden keskellä.
Meitä ihmetytti myös eräs puun alla istuva haamumainen pyövelihahmo. Sellainen aivan kasvoton ja ylväännäköinen. Se oli pelottava jotenkin, emmekä löytäneet kyljestä minkäänlaista selitystä.
Loppupäivästä hakeuduimme sateesta piittaamatta taas luonnonhelmaan, ja kävelimme pitkän lenkin rauhan puolesta, siellä kauniin järven rannalla. No niin, kuulemisiin taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti