Terveisiä tropiikista!

Suomessa tehtiin eilen lämpöennätys (+37'c)! Toisilla meistä on hyvin kotoinen olo sen takia, vaikka täällä Toijalassa onkin vähän viileämpää.
Kävimme tänään aivan viihtyisän oloisessa ravintolassa lähellä rautatieasemaa, söimme siellä pizzaa ja kebabia. Se ei tosin ole perinteistä suomalaista ruokaa, jota onkin vaikeampi löytää.
Odotamme jo innolla ensi viikon junamatkaa Viialaan. Olemme olleet yllättyneitä rauhallisuudesta, joka täällä Toijalassa vallitsee. Helteelläkään ei näy ihmispaljoudesta notkuvia terasseja, katusoittajia tai ilakoivia kaupunkilaisia. Jäämme odottamaan niitä vanhan asemavahdin talon liepeille, josta jatkamme edelleen rautatieasemalle ja Viialaan.
Näkemisiin siis!

Orvokin jäljillä

Rantaorvokki on Akaan nimikkokasvi ja sitä kasvaa rannoilla sekä kosteilla niityillä. Akaassa rantaorvokin voi löytää esimerkiksi Alhonlahden tai Rätönjärven rannalta. Meitäkin kiinnostaa tämä harvinaisuus ja lähdimmekin retkeilemään luontoon ja etsimään rantaorvokkia.

Mutta mikä pettymys, orvokki jäi löytymättä! Syynä vääränlainen varustus (saappaattomuus, hyttysmyrkyn puuttuminen...) ja heikohko suunnistustaito tai pikemminkin kartan puuttuminen reissusta. Orvokin sijasta teimme kyllä muita löytöjä:

Näimme ison muurahaiskeon ja rohkeimmat uskalsivat maistaa muurahaisenpissaa, joka maistui happoisalta! Näimme myös mustia lehmiä. Lehmiä emme olekaan vielä tavanneet reissumme aikana ja edelleen toiveenamme olisi nähdä tavallisia suomalaisia lehmiä, joita olemme aikaisemmin nähneet vain kuvissa. Missähän sellaisia mahtaisi olla?

Nyt olimme retkeilemässä Alhonlahden lähituntumassa, itse lahden poukama jäi saavuttamatta. Rantaorvokkeja kasvaisi kai myös jonkun luontopolun lähellä. Ehkä innostumme lähtemään myös sinne. Päivä oli hyvin vihreä ja hikinen. Nyt lähdemme vilvoittautumaan ja nauttimaan virvokkeita! Seuraavaan kertaan siis...

Huh, miten painostava ilmasto täällä Toijalassa!

Tänään olemme kiertäneet hiljaista ja harmaata kaupunkia kävellen, ja olemme kaikki tunteneet olomme jotenkin raihnaisiksi. Ehkä se on tilapäistä koti-ikävää, ja menee varmasti ohi.
Kaikesta huolimatta luulemme löytäneemme Toijalan vanhimman rakennuksen vihdoin! Satuimme nimittäin eksymään ihmeelliseen muinaiseen saarekkeeseen keskellä kaupunkia. Siellä oli kivinen sakasti ja pienin näkemämme hautausmaa. Tämä alue oli jotenkin armollisesti säilytetty, siinä kaiken uuden keskellä.
Meitä ihmetytti myös eräs puun alla istuva haamumainen pyövelihahmo. Sellainen aivan kasvoton ja ylväännäköinen. Se oli pelottava jotenkin, emmekä löytäneet kyljestä minkäänlaista selitystä.
Loppupäivästä hakeuduimme sateesta piittaamatta taas luonnonhelmaan, ja kävelimme pitkän lenkin rauhan puolesta, siellä kauniin järven rannalla. No niin, kuulemisiin taas.

Ukkosta ilmassa ja vetureita ihailemassa

Keskiviikkona menimme ukkosta pakoon Toijalan veturimuseoon. Olipas siellä nähtävää! Tunsimme itsemme hyvin pieniksi vanhojen vetureiden rinnalla. Informaatiota rautateistä riitti kylliksi, melkeinpä infoähkykin jo ehti iskeä kierroksen aikana.

Monia jäi kiehtomaan ajatus resiina-ajelusta. Missähän sellaista olisi mahdollista päästä kokeilemaan?

Osa vetureista on edelleen toimintakuntoisia ja muutama ryhmästämme hullaantui niin veturimuseosta, että päätti jäädä sinne kokeilemaan onneaan. Josko vaikka joku vetureista lähtisi ajelulle ja he pääsisivät mukaan. Katsotaan nyt kauanko he jaksavat odottaa mahdollista veturiajelua...

Sunnuntai, toinen päivä.

Hei!
Vietimme päivän torin laidalla kirkkopuistossa. Kirkko oli melkein kaksisataa vuotta vanha, hmm, ainakin sen oven päällä oli vuosiluku 1817. Ohikulkija kertoi, että vanhin rakennus täällä on tuplasti vanhempi, jonkinlainen kirkko myös, mutta emme löytäneet sitä vielä..
Paraatipaikalla kirkon pihassa oli paikallishenkeen istutettu punaisia kukkia muodostamaan sana Akaa, se oli mielestämme hupaisaa, ah olemme todella siis täällä!
Emme tohtineet mennä sisälle kuuntelemaan jumalanpalvelusta, nautimme tällaisesta rauhallisesta päivästä ulkona, katsellen ihmisten kulkua torilla. Terveisiä kotiin.

Eka päivä ja heti avajaisiin!

Tänään osallistuimme ympäristötaidenäyttelyn avajaisiin Nahkialanjärven puistossa. Löysimme perille suht vaivattomasti. Puisto oli kovin houkuttelevan oloinen, siellä voisi viettää kesäpäivää toistekin ja nauttia piknik-eväitä puiden varjossa nurmikolla!
Tilaisuus alkoi hyvin mahtipontisesti, kun joukko Akaan ystävyyskaupungin soittoniekkoja talsi muodostelmassa keskelle avajaisväkeä.Teoksia oli sekä vedessä että maassa ja vielä puissakin. Tämä oli eka kerta, kun kukaan ryhmästämme osallistui ympäristötaidenäyttelyn avajaisiin. Ihmettelemistä siis riitti kaikille.Musiikki oli keskeisessä asemassa tapahtumassa ja iltapäivä huipentui butoh-tanssiesitykseen. Heihei!

Toijala here we come!

Kaisa Merenkivi ja Laura Mäkelä

Olemme saamassa keskuuteemme vieraita maailmalta. He saapuvat Akaaseen lauantaina 3.7. Nämä erikoislaatuiset turistit aikovat matkustaa läpi Toijalan Viialaan ja takaisin sekä tutustua matkallaan Akaan kaupunkiin.

He haluavat nähdä tunnettuja turistikohteita ja nähtävyyksiä tällä alueella sekä löytää uusia mielenkiintoisia kohteita. He tarkkailevat ympäristöään niin kuin turisti tarkkailee itselleen uutta ja vierasta.

Erityisen iloisia matkalaiset ovat, jos jostain akaalaisesta komerosta, lasivitriinistä tai kirpputorilta sattuisi löytymään heidän joukkoonsa uusia jäseniä. Mahdolliset uudet jäsenet vastaanotetaan Kulttuuritalo Laaksolassa (ma-pe klo 9-15, Ryödintie 2, Toijala) ja sieltä he pääsevät liittymään ryhmän mukaan.

Matkalaisten terveiset on kaikkien nähtävillä ja heidän kulkuaan voi seurata osoitteessa http://terveisetakaasta.blogspot.com ja he saattavat tulla vastaan missä tahansa Akaata ympäristötaidenäyttely Näkymän aikana.

Ympäristötaidenäyttely Näkymä

Akaassa 3.7.-29.8.2010

http://www.nakyma.fi/

http://nakyma2010.blogspot.com/