Akaan vierailumme aikana olemme kiinnittäneet huomiota lukuisiin tyhjentyneisiin rakennuksiin. Suuri osa näistä rakennuksista näyttää vanhoilta liiketiloilta. Tänään kävimme katselemassa Viialan viilatehtaan rakennuksia. Punatiilestä rakennettu tehdas kiinnitti huomiomme kauneudellaan ja siksi kävimmekin ihailemassa sitä lähempää. Kuulemamme mukaan se on ollut Suomen ainut viilatehdas, mutta 1990-luvulla toiminta siirrettiin ulkomaille. Jäimme arvuuttelemaan sitä, onko tiloissa enää minkäänlaista toimintaa, sillä täysin autioituneilta rakennukset eivät näyttäneet.
Tiedonnälkäisinä päätimme suunnata kulkumme kohti kirjastoa. Kielimuuri kuitenkin hankaloitti tiedon etsintää. Upouusi keltaisesta tiilestä rakennettu kirjasto oli myös kaunis muodoltaan, mutta tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin viilatehdas. Molemmilla rakennuksilla oli kuitenkin hyvin rauhoittava vaikutus meihin.
Vaikka aurinko edelleen lämmittääkin, on ilmassa jo selvästi syksyistä melankoliaa ja lähdöntunnelmaa. Linnut ovat jo selvästi muuttopuuhissa. Lauantaina näimme parven haarapääskyjä kokoontuneena sähkölinjan päälle istumaan pitkään riviin. Paikallisen oppaan kanssa kävimme myös sienimetsässä. Kuivan kesän takia saalis jäi vaatimattomaksi, mutta retki suomalaiseen metsään oli virkistävä kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti